Ovella lapsi, miten säälittävä
kauppaa kevätpörriäistä
se teitittelee ja se sanoo päivää
tiskit haisee mua hävettää
mä luulin et aika ikävän syö
ja toivo epätoivoni lyö
mä luulin päättyy jokainen yö
valonsäteisiin

mut se ei olekaan niin
mullei oo rahaa, lapsi menee
eteinen kasvaa ja pienenee
melkein huudan sen takaisin
mä olen hullu ja sekaisin
mä luulin aina jotakin jää
jota ei pysty hävittämään
edes silloinkaan repimään kun sanoo näkemiin

mut se ei olekkaan niin
ja ulkona jossain oot sinä ja uus
kireä teennäinen valoisuus
mä olen verta mä oon välivaltaa
mä haluan huutaa ja satuttaa
mä luulin että viha väsyy
surus sammuu tai himmentyy
mä luulin et kipu häipyy
menee kadoksiin

mut se ei olekaan niin
mä luulin et hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän
joo, mä luulin että sinä ja hän
jäätte unohduksiin

mut se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin