Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu
pennies from heaven se rukoilee
Kuulakärkikynällään se pidemmäksi piirtää kämmeneen
elämänviivan liian lyhyen
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

Runoilija vihdoinkin on saanut vuokrakämpän itselleen
aamuvirtsa sen tuoksuu musteelle
Se krapulassa ovi auki wc-pöntöllä istuu ja kiroilee
ja tiuskii syntyvälle kirjalleen
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

(kerto)
506 ikkunaa
tässä talossa on kaikkiaan
Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa
506 ikkunaa
kun ruudun viimeisen valmiiksi saan
Niin alusta täytyy mun taas aloittaa

Yläkerran leskirouva joka kerta osaa minut yllättää
se pukeutuu vain käsiinsä
On kampaajalla insinöörin hiuksia päiväkirjan välissä
se lattialta niitä kähveltää
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

Mä joka päivä taivasalla ikkunoita työkseni puhdistan
ja keinun maan ja taivaan välissä
Kun puluparvi paskantaa niin jonkunhan se täytyy jäljet pyyhkiä
kas sellaista on elämä
Mä ikkunoita putsailen
Mä ikkunoita putsailen

(kerto)